Maratoonimummo

Blogi, blogi mikä ihmeen blogi!

Tyttäreni Milla sai minut innostettua, että alkaisin kirjoittaa blogia tästä jännittävästä matkasta kuntoliikkujasta puolimaratonille, joka pitäisi suorittaa syksyllä 2014!

Luitte oikein puolimaratonille, hei haloo sehän on 21 kilsaa!!!!

Täytän syksyllä 53 ja aion mennä puolimaratonin  54 vuotiaana mummona! :)


Tavoite kuulostaa aika hurjalta mutta sen verran sisukas savolainen olen, että aion vaikka ryömimällä maaliin päästä kun kerran olen päättänyt!

Minä joka olen aina inhonnut juoksemista päätin keväällä että käynpä huvikseni kokeilemassa josko jaksaisin juosta edes muutaman sata metriä, olinhan jo 3 vuoden ajan kävellyt työmatkani 7 kilsaa yhteensä joka päivä ja lisäksi viikonloppuisin lenkit!
Juoksin 1,5 kilometriä ja kun pääsin kotiin luulin että noutaja tulee!
Sitten menikin monta viikkoa etten edes ajatellut moista juoksemista kunnes kesäkuun alussa taas ajattelin että josko taas kokeilis ja siitä se innostus sitten lähti, alkuun 3 kilsan lenkkejä ja pari kertaa viikossa.
Nyt menee 4,5 kilsaa kevyesti ja kerran olen juossut 5,5 kilsaa, mutta se olikin sellainen lenkki, hyvä että pääsin portaat ylös neljänteen kerrokseen,jalat ihan muussina, silmissä sumeni  ja ainakin puoli tuntia meni ennekuin jalkojen tärinä loppui ja hengitys tasaantui!Silloin ymmärsin urheilijoita kun tulevat maaliin puolikuolleena!
Alkuun jölköttelin ihan Anttilan perus-halpislenkkareilla kunnes sitten 1,5 viikkoa sitten ostin elämäni ensimmäiset juoksulenkkarit!
Ja sitten kun ekaa kertaa niillä lenkillä lähdin fiilis oli kuin olis lentänyt, oli ne niin ihanan kevyet ja sika ihanan väriset  turkoosit, oikeesti ihan sika siistit!
Ehdin niillä muutaman kerran käydä juoksemassa kunnes viime lauantaina ajattelin että hölkkään/kävelen  10 kilsan matkan.

Olin noin 3 kilsan päässä kotoa kun oikean jalan  lenkkari alkoi hangata kantapäästä todella pahasti, no sen verran sisukas olen kuten jo aiemmin kerroin, että kun olin päättänyt bussiin en hyppää vaan kävelen/hölkkään kotiin, vaikka voin sanoa että viimeisen kilometrin linkutin ja kipu oli todella kova!
Kotiin sitten kun pääsin ja otin kengän ja sukan pois niin sukka oli ihan veressä ja kantapäässä sentti kertaa sentti alueelta nahka lähtenyt ja aivan veressä!

Joten nyt ei sitten voi pitää muita kenkiä kuin crocseja!Ja ottaa niin päähän kun ei pääse juoksemaan, jopa niin paljon että eilen oli pakko tehdä intervalleja kotona telkun ääressä, niin niin intervalleja.Juoksuhulluus on oikeesti iskenyt!
Auttoi se vähän, mutta ei tätä enää kauaa jaksa, on kuin röökin himo! Ihan oikeesti uskokaa tai älkää!

Viikonloppuna viimeistään laitan sentin paksuudelta kantapäälaastaria ja menen vaikka noilla vanhoilla lenkkareilla :)

Huh, mun piti pari riviä raapustaa, mutta jäin tähänkin jo koukkuun!

Joten tervetuloa kaikki seuraamaan matkaani kohti 2014 puolimaratoonia!